Minut herätetään sohvalta, jolla olen viettänyt öitäni nyt kuukauden putkeen
ja käsketään valmistautumaan. Yritän kahdesta pienestä lipastonlaatikosta
löytää vaatteita ja päätän meikatakin pitkästä aikaa. En ole hetkeen jaksanut
moista tehdä ja vaatteetkin ovat olleet samat musta t-paita ja farkut, etteivät
töissä asiakkaat kokisi mitään sopimattomaksi. Hiuksiin uppoaa hoitosuihketta,
ne ovat palaneet ja pitäisi katkaista osaa pois. Olen valmis, sujautan kameran
laukkuun ja mietin huonoa rahatilannetta; 15 euroa tilillä, ja sillä pitäisi
selvitä kesäkuun viidenteen päivään.
Puolessa välissä matkaa tulee suunnitelmiin muutos ja minut tuodaan
takaisin. Sehän on minun velvollisuus jäädä suunnitelmista pois, jos tilanne
sitä vaatii. Haen itselleni pari halppisjuomaa, joihin kuitenkin uppoaa se
kuusi euroa ja eräs tokaisee "voi kun munkin tekisi mieli välillä taas
juopotella" ja minä mietin kuinka kivaa se voisikin olla, jos ei aina tekisi sitä
yksin. Niin muut lähtevät takaisin nauttimaan kesäpäivästä ja minä koen itseni
tyhmäksi meikattuna ja entistä köyhempänä ja ihailen ulkona olevaa kaunista
kesäpäivää, josta taas nautin sisällä yksin.
Sitten rääkkään vielä lisää itseäni ja katson facebookista kuinka jokainen
ilmoittaa tekevänsä ihan-mitä-vain ystävänsä kanssa. Ja ihmisiä kulkee kaduilla
kesävaatteissa käsi kädessä tai ne istuvat puistossa ja syö jätskiä.
Kaikki näyttää iloisilta, kun kauan kaivattu kesä on saapunut. Mä tekisin mitä
vain vaihtaakseni osia jonkun muun ihmisen kanssa. Odotan jo talvea.
ps. Kiitos Tashee ja Casey haasteista / muistamisista / tai miksi niitä kutsutaan, lupaan tehdä ne myöhemmin.
